Opinnäytteessäni pyrin löytämään itselleni ja ajatuksilleni tilan kuvataidekasvatuksen topografiassa. Pohdintani kumpuaa opintojeni aikana tajuamastani ristiriidasta. En pidä taidetta välttämättömänä vaan ymmärrän niin visuaalisen kulttuurin, viestinnän kuin tekemisenkin tärkeämmäksi. Millainen siis minä, pitkään visuaalista, ei-taiteellista työtä kaupallisella alalla tehnyt henkilö, olen kuvataidekasvattajana jos muut asiat ovat taidetta tärkeämpiä?
Siinä missä opinnäytteissä usein määritellään keskeiset termit lukijan palvelemiseksi, on omassa työssäni termien avaaminen osa itse pohdintaa ja työn keskeinen osa. En määrittele termejä vaan pohdin suhdettani niihin. Kirjoittamani neljä esseetä muodostavat neljä koordinaattia kuvataidekasvatuksen topografiassa ja käsittelevät opintojeni kautta itselleni keskeisiksi asioiksi nousseita teemoja jotka ovat taide, visuaalinen kulttuuri, osaamisen asteikko ja satunnainen puuhastelu.
Käytän pohtimisen pääasiallisena tapana kirjoittamista, sillä kirjoittaminen, kuten muukin tekeminen, on ymmärtämisen keino. Kirjoittamisen lähtökohtana pidän näkemystäni autoetnografisesta kirjoittamisesta. Tekstissä minulle on tärkeää niin sanojen merkitys kuin myös tekstin visuaalinen esitysmuoto, eli taitto ja kaikki mikä siihen kuuluu. Teksti ei koskaan ole irti esitysmuodostaan.
Sanojen lisäksi lisäksi käytän opinnäytteessäni kuvia joiden merkitys ei ole toimia tekstin kuvituksena, vaan luovat opinnäytekokonaisuuteen toisen tason – visuaalisen esseen. Tämä visuaalinen essee luo omanlaisen kokonaisuuden ja tuo lukijalle omintakeista informaatiota toimiessaan tekstin yhteydessä, mutta irti tekstin hierarkiasta.
Olen rakentanut opinnäytteeni ymmärrykselleni taiteellisesta tutkimuksesta. Kokonaisuus vaatii paljon lukijalta, mutta uskon sen olevan kuitenkin antoisan. Tiedostan ottavani riskin. Se on ainoa tapa saavuttaa jotain uutta.